Yö kestää vuorokauden
eikä lopu sittenkään
kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei
liiku mihinkään
Silloin ikävä kävelee sisälle
vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle
se istuu alas, se istuu vielä
syliänikin syvemmälle
...ja syvemmälle
Iankaikkinen
kulkee isäntänä pelloillaan
ihmisen sielu taskussaan
ihmisen sydän rinnassaan
Kuoleman jälkeen on elämää
olen todisteena siitä
olen kuollut kerran ja toisenkin
eikä sekään riitä
Enkä minä tätä kirjoittanut
tämän kirjoitti ikävä tai kaiho
ja pisarana sateessa on
yhden ihmisen rakkaus tai raivo
Ночь длится 24 часа
и не заканчивается в любом случае
стрелки часов движутся, но время не
двигаться в никуда
Вот когда мы скучаем по прогулке внутри
хотя никто не просил об этом дальше
он сидит, он сидит на месте
даже мои руки глубже
... и глубже
извечный
работает как хост в своих полях
человеческая душа в кармане
человеческое сердце в груди
Есть жизнь после смерти
Я доказываю, что
Я умер один раз, а другой
и этого недостаточно
И я не писал это
это было написано скукой или тоской
и капля дождя
любовь или ярость одного человека
