Lapsistain rakkain tää näyttämö on
Mis kuutamo kujillaan kulkee
Taipunut havu, kesä hoivassa sen
Valkomeren niin aavan
Joka aavekuun siivin
Saapuu mut kotiin noutamaan
Päällä talvisen maan hetki kuin ikuisuus
Mi pienen kissan jakoin luokseni hiipii
Tääl tarinain lähteellä asua saan mis
Viulu valtavan kaihon
Ikisäveltään maalaa
Laulullaan herättää maan
Это время - мое самое дорогое дитя
Когда лучи лунного света
Украшают хрупкие ветки,
Когда лето заботится
О необъятном Белоснежном Океане,
Который вместе с призрачной луной
Возвращает меня домой
Над заснеженной землей момент длится дольше вечности
Он крадется ко мне, как крохотный котенок
Здесь, у истоков этой сказки, я могу жить
Здесь, где неудержимая скрипка
Вырисовывает свою мелодию,
Чтобы разбудить Землю своей песней
This stage of my children the dearest one is
Wherein the moonlight walks the alleys
A bent twig, the summer in care of
The white ocean vast
Which phantom-moon winged
Accedes to take me for home
Upon wintry land a moment an aeon
With kitten-feet tiptoes to me
At my fountain of stories here dwell can I where
Of the vastest of yearnings a violin
Paints a forever-melody;
Wakens the earth with a song
Lapsistain Rakkain Tää Näyttämö ON
MIS KUUTAMO KUJILLAAN KULKEE
Taipunut Havu, Kesä Hoivassa Sen
Valkomeren Niin Aavan.
Joka Aavekuun Siivin.
Saapuu Mut Kotiin Noutamaan
Päällä Talvisen Maan Hetki Kuin Ikuisuus
Mi Pienen Kissan Jakoin Luokseni Hiipii
Tääl Tarinain Lähtellä asua Saan Mis
Viulu Valtavan Kaihon.
IkisäVeltään Maalaa.
Laulullaan Herättää Maan.
This time is my most expensive child
When the rays of the lunar light
Decorate fragile branches,
When summer cares
About the immense snow-white ocean,
Which together with the ghostly moon
Returns me home
Above the snowy land the moment lasts longer than eternity
He steals me like a tiny kitten
Here, at the origins of this fairy tale, I can live
Here where unstoppable violin
Looms his melody
To wake up the land of your song
This Stage of My Children The Dearest One Is
Wherein The Moonlight Walks The Alleys
A BENT TWIG, THE SUMMER IN CARE OF
The White Ocean Vast
Which Phantom-Moon Winged
Accedes to Take Me for Home
Upon WinTry Land a Moment An Aeon
WITH KITTEN-FEET TIPTOES TO ME
At My Foundain of Stories Here Dwell Can i WHERE
Of the Vastest of Yearnings a Violin
PAINTS A Forever-Melody;
Wakens The Earth With A Song
